Eteläpohjalaisia tuotteita, palveluita ym. kotiseudusta muistuttavia asioita.
Kriuhnaastihin Turkkuses
Kirjoitus oli Ilkka-lehdessä 13.4.2016.
Tapahtumasta La 19.3. klo 14.00 ”Pohojalaaset tuloo”.
Pitää oikeen toimittaa, ku pitkästä aikaa päästihin ilimoolle – oikeen latomerestä oikian meren rannalle käymäs. Turuun eteläpohojalaaset haastoo meitä kylähän ja mehän tietysti meemmä ku on joku niin hullu jotta käsköö meitä. Oikiastansa otimma starttia jo keskiviikkona Alavurelta, Hautamäen Airi oli koonnu kaikki soittajansa kasahan ja valtuustosali pullisteli ihimisistä. Lauantai-aamulla ennen sianpieremää olimma menos Turkua kohti 30 hengen voimmalla. Ja ajatelkaa – esiintyjistä suurin osa oli Suomen mestaria – ja se kans kuuluu.
Pienin oli 9-vuotias poika, jotei palijo kaksrivisen takaa näkyny, eikä jalaakkaa ulettunu lavittalta laattiahan asti, mutta prätää vain kus se päästi tulohon kiperän polokan eikä trenkänny vaharata yhtää sormihinsa. Seki oli jo pari vuotta aikaa saanu mestaruuren. Mihinkähän vielä kerkiää ku pääsöö meille asti? Aron Jorma juonti ja Rauhalan velijekset ja Ronuuttajakki oli joukos.
Isoos kaupungis on aina kimurantti juttu se yleesö. Tulooko sitä vai nuollahanko kynsiänsä. Meilloli tuuria. Turuun Sanomat rapääsi jutun ja tuli vahavalta latomerestä lähtenysiä, jokkei ollu eres seuran jäseniäkää. Tupa oli niin täynnä jotta paikat naskuu , ei ollu ikänä ollu kuulemma niin vahavalta väkiä. Tunnelma oli katos ja lujaa kyseltihin, koska tuumma uurestansa, tällääsiä tilaasuuksia ku kaivataas enemmän. Sanoon jotta täältä pitääny mennä välillä pois ennenku voirahan tulla uurestansa.
Päävastaajana oli E-P:n Murreseura Krannit, joka vastas järjestelyystä. Sei ookkaa niin yksinkertainen asia ku äkkipäätä luulis. Siinä saa niin heleposti takkihinsa kunei yhtää tierä tulooko ketää. Linijapiili maksaa jo hunajaa ja väen pitää ruokkia mennen tullen. Aron Jorman mahas taisi olla perhosia jokua päivää ennen reisua…
Horoskooppi
Sarvipää (23.12. – 20.1.)
Sinoot ikuunen haaveelija, joka orottaa saavansa vaikka tähäret ja kuun taivahalta. Mitä viälä siinä istut, mee hakemahan ne siältä jos miäles teköö. Vai orotakko, notta joku tois ne sulle? Justihin tuallaanen saamatoon oot, orotat vaan, notta joka napsahros tuataas nenäs etehe. Ei kuule sellaanen vetele. Jos jotaki taharot, tee itte!
Lotraaja (21.1. – 19.2.)
Kevätpuali on oikee lotraajien aikaa. Lotraajakki kukoostaa ku toiskan akan naurispelto kesääsin. Lemmen asioos sen sijahan lotraajat on koko alakuvuaren meleko pakkaasen pualella. Mutta syssymmällä törmäät yhtehe häjyhy. Siinon vakka, kansi ja klapsahrus. Irti ei pirullakaan.
Sintit (20.2. – 20.3.)
Susson sitte pikkuusen flatkuttehe vikaa. Ookku pahimmakki akat! Taharot pärvöttää omat ja muittenkin asiat siinä sivus, oli kyset sitte mistä tahansa. Koita ny tukkia suuvärkkis, tai pese vaikka saipualla.
Pässi (21.3. – 20.4.)
Pässiille tämä vuasi on meleko rakkaurenknapsetta. Alakuvuasi menööki Pässiillä ihimetelles mistä surraa. Kesänkorvalla alakaat kuitenki ittekki havaata, jotta vapsahaaset ne on jokka korvias kutitteloo. Pässit nähärähän tänä vuanna pelekästänsä suupiälet korvis asti.
Jästipää (21.4. – 21.5.)
Sinoot alati eheroon taharoon krätyysellä päällä, mutta eipähän tua liä sulle mitään uutta. Jästipää jukuri ku oot. Älä ny kuitenkaan vaivu epätoivohon, kyllä sä viälä kehityskelepoonen oot, kunhan sullon vaan hyvä kouluuttaja!
Pahapari (22.5. – 21.6.)
Sinoot sellaanen, joka ei taharo millänsäkkään antaa periksi, vaan aivan taharot pitää pääs. Koita ny lopettaa tuallaanen tyhyjämpäiväänen nuhuraaminen ja ota ittiäs niskasta kiinni, eihän sua tuallaasena kukaan kattele. Josset lopeta häjyylyjäs toukokuuhun mennes, isköö rometiisi takuulla kesäkuulla.
Saksiniakka (22.6. – 23.7.)
Sinoot ikuunen kihinuuttaja ja siällä mihinä liikukki kuuluu melekoonen hörötes. Sus sitä tarmua sitte piisaa vaikka pikkuuse muillekki annettavaksi. Sinoot ihiminen, joka teköö kerralla miton päätetty, mitäs turhia sitä sitte paapoomaha.
Häjy (24.7 – 23.8.)
Luulet notta oot kovaki rooroo. Orotat jotta kaikki menöö justihin siihe lajihin mitä orotat. Ja nuan yleensäkki elät meleko ameriikkaa. Tyäasias alakaa retajamahan ja sun olis aika antaa ittelles ympäri korvia, notta tuallaanen loppuus.
Impi (24.8. – 23. 9 )
Sinäki oot Jästipään tavoon krätyysellä päällä vuaren alakupualella, notta sukulaasekki rupiavat epäälämehän, jottet oo saanu sitte viime mittumaarin. Kesää kohore miälialas kuitenki kohenoo ja rupiat saamahan pläsiäs pikkuusen iloosemmalle ilimehelle.
Puntari (24.9. – 23.10.)
Sinoot alati yhtä tasaasen rauhallinen, notta sivullisiakin välillä hirvittää. Sua ei sitte palijua paina onko juhula vai askaresaika. Kaikki menöö samalla raitillansa. Mitä jos koittaasit vähä rävähyttää ja pistää lekkeriksi?
Sarvijaakkoo (24.10. – 22.11.)
Viäntiä sitte piisaa sarvijaakoolla. Alavariinsa hyppäät, jotta sivullisiaki hirvittää. Koita pikkuusen hirastaa tahtias, muuten saat perämukamat ennen kesän korvaa riasakses. Tämä koskoo erityysesti miäspualisia sarvijaakkoja, joita naispeijoonit aharisteloo.
Ritsapoikaane (23.11. – 22.12.)
Sinet sitte tajua ku ihimiset vetää sua pulukahnansa minkä kerkiää, vaan hymyylet koriasti ja luulet, notta kaikki on hianosti. Sakia saa olla muttei tyhymä! Hyppää ny hyvä ihiminen rannallen kun viälä kerkiät ennenku käy ryättääsesti!
OK-kirja on professori Olavi Koivukankaan Turussa v. 2012 aloittama siirtolaisuuteen erikoistunut kustantamo, jonka ensimmäinen kirja oli Olavi Koivukangas, Halkaistu Sydän. Kaunokirjallinen teos perustuu Olavi Koivukankaan pitkäaikaiseen tutkimustyöhön Siirtolaisuusinstituutin johtajana.
Vuonna 2013 ilmestyi muistelmateos Matti Penttila, Siirtolaisena Australiassa. Yläneeltä kotoisin oleva Matti Penttila lähti Suomesta v. 1967 Australian valtion avustamana siirtolaisena, ja on viihtynyt Australiassa niin hyvin ettei ole kertaakaan käynyt Suomessa. Penttila sanoo olevansa Finnish-made Australian.
Vuonna 2014 ilmestyi pilapiirroksin kuvitettu siirtolaisvitsikirja Hyvästi ny Ylistaron köyhät, sanoi Vuorenmaan Tiina ku Isostakyröstä Amerikkahan lähti.
Lisätietoja ja tilaukset OK-kirja.fi, joka on julkaisut kustantanut.
Vuonna 2015/16 ilmestyi romaani Olavi Koivukangas, TITANICIN kolmas luokka. Se kertoo Ylihärmästä kotoisin olleen Maria Panulan, 41 v., ja viiden pojan, 1-16 v., surullisen tarinan, kun koko perhe hukkui Titanicin törmättyä jäävuoreen v. 1912. Isä Juho Panula oli mennyt Amerikkaan kolmannelle matkalleen puoli vuotta aikaisemmin hankkimaan työpaikan ja asunnon. Titanicissa oli 63 suomalaista, joista vain 20 pelastui.
Tilaukset: OK-kirja.fi
Pöyrööt-sarjakuvat ovat saavuttaneet suosiota. Tutustu niihin ja niiden hankintamahdollisuuksiin Pöyröötin verkkosivuilla.